DMZ eli demilitarised zone on kaksi kilometriä leveä alue, joka erottaa Koreat toisistaan. Lauantaina osallistuin Lyndseyn ystävän Mattin kanssa DMZ ekskursiolle. Ensin kävimme tunnelissa, jonka pohjoiskorealaiset olivat kaivaneet 80-luvulla tarkoituksena valloittaa Etelä-Korea. Tunneli on 70 metrin syvyydessä ja ylettyy useamman kilometrin etelän puolelle. Kun tunneli paljastui pohjoinen ensin kielsi kaivaneensa sitä. Myöhemmin he väittivät vain etsineensä hiiltä. Laskeuduimme tunneliin ja siellä näimme, kuinka sen seinämiin oli maalattu mustia läikkiä luodakseen vaikutelman, että sieltä voisi kaivaa hiiltä.


                     Freedom bridge, joka vie Pohjois-Koreaan


Tällä sillalla paikalliset käyvät kirjoittamassa toiveitaan Koreoiden yhdistymisestä




           Etelä-Korean sotilaita ja raja, joka menee majojen keskellä


                               Pohjois-Korean puolella

Kävimme myös rautatieasemalla, josta junat lähtevät kohti pohjoista. Tällä hetkellä mitään junaliikennettä ei tietenkään ole, mutta ihmiset ovat toiveikkaita sen suhteen. Jos suhteet Koreoiden välillä paranevat, rautatiet sekä moottoritiet ovat heti valmiina maiden väliselle liikenteelle. Retken mieleenkiintoisin ja erikoisin kohde oli JSA tai joint security area. Sinne mennessä piti olla siistit vaatteet päällä, ja meidän kaikkien tuli allekirjoittaa paperi, jossa myönsimme, että YK ei pysty täysin takaamaan meidän turvallisuuttamme kyseisellä alueella. Paikalla oli tiukat säännöt ja liikuimme YK:n bussilla, jota sotilaat vartioivat koko ajan. Valokuvia sai ottaa vain rajoitetusti. Pääsimme käymään aivan Pohjois-Korean rajalla ja YK:n neuvottelu majassa pääsimme sisällä käymään jopa Pohjois-Korean puolella. Mitään eleitä kohti pohjoisen sotilaita ei kuintenkaan saanut tehdä.


                            Viimeinen asema ennen pohjoista



Lauantai-iltana ekskursion jälkeen lähdimme tutustumaan Soulin yöelämään Lyndseyn ja Chantalin kanssa. Vietimme Chantalin syntymäpäivää sekä yritimme unohtaa sen tosiasian, että Lyndsey oli  juuri edellisenä päivänä erotettu työpaikaltaan. Koreassa ei kuitenkaan koskaan eroteta ketään oikeasti vaan ihmiset siirretään uusiin tehtäviin. Lyndsey joutuu siis opettamaan englantia uudella kampuksella. Niinpä hänen kymmenen minuutin työmatka muutuu 1,5 tunnin matkaksi. Olimme kuitenkin hyvällä tuulella kun menimme Itaiwaniin, kaupunginosaan, jossa on eniten ulkomaalaisia. Lisäksi siellä on hyvin paljon amerikkalaisia sotilaita, jonka koin hieman epämiellyttäväksi. Oli hämmentävää nähdä puolen yön aikaan amerikkalaisia sotilaspoliiseja etsimässä juopuneita sotilaita. Vietimme iltaa tanssimalla baarissa, jossa kaikki juomat olivat ilmaisia naisille. Täytyi vain maksaa viiden dollarin sisäänpääsy maksu. Meillä oli vauhdikas, mutta silti melko edullinen ilta.


                              Retkeen kuuluva perinteinen lounas

Tänään vietimme päivän Soulin suurimmassa ostoskeskuksessa COEX mallissa, joka on rakennettu maan alle. Paikka oli valtava ja täynnä ihmisiä. Kävimme elokuvissa ja söimme pitsaa, mikä oli oikein sopivaa sunnuntaipäivalle. Täältä löytyy valtava määrä krääsäkauppoja. Lisäksi myös hieman hämmentäviä kauppojen nimiä, esimerkiksi vaateliike Make yourself fucking lovely.. hmm.. Mielenkiintoista!


                                       Robotteja robottikaupassa

                                            Korean Folk Village


                                  Perinteistä maalaismaisemaa




                                 Koululaisia tutustumassa villageen




                               Soijakastikkeen valmistus ruukkuja




                                                Shamaani patsas

                                                       
                                                       Soul


           Ihmiset viettämässä aika Han joen varrella Soulin keskustassa




                      Kaikki täytyy tehdä "pareittain" Koreassa


               Nainen myymässä vihanneksi metroaseman uloskäynnillä


                              Saaste sumu himmentää maiseman


                       Illallinen Chantalin ja Lyndseyn kanssa

Korealaisten kansallinen itsetunto on hyvin korkea, mika johtuu osittain siita, etta maa on hyvin homogeeninen. Taalla ei ole etnisia vahemmistoja. Siksi korealaiset kokevat olevansa puhdas kansa, jotka pystyvat seuraamaan verilinjaansa satojen vuosien taakse. Korealaiset ovat kuitenkin hyvin ystavallisia, kun heidat ottaa korealaisina ja pyrkii ymmartamaan heidan maataan seka kulttuuriaan. Yksi asia, josta heille ei kannata puhua on japanilaiset. Heille on tuntunut jaaneen syvat traumat japanilaisten valloituksen ajalta. Tama "viha" japanilaisia kohtaan nayttaa siirtyvan sukupolvelta toiselle.


                                             Vankilan käytävä


                Mahdollisuus kokea aito hirttokokemus



Kavin tanaan tutustumassa japanilaisten kidutusvankilaan, jossa japanilaiset kiduttivat korealaisia nationalisteja miehityksen aikana. Vankilassa oli esilla eri kidutusmenetelmia ja julmalta se kylla naytti. Paikalla olisi saanut kokeilla hirttosilmukkaa tuolilla, joka nytkahtaa alaspain muutaman senttimetrin. Paatin jattaa taman autenttisen kokemuksen valiin. Viereen oli kylla laitettu varoituskyltti, jossa kiellettiin lapsia ja raskaana olevia naisia kokeilemasta laitetta.


                Shamaanien palvonta kukkula Soulin keskustassa




                                           Maisemaa kukkulalta




                                                       Sieniä?


                                         Perinteinen talo


                                      Ruskaa löytyy täältäkin


                                       Orkidea


                               Orkidea

Kun pääsee sen shokin yli, ettei täällä ymmärrä yhtään mitään, alkaa kiinnittää huomiota pieniin erikoisuuksiin. Paikalliseen kulttuuriin kuluu esim. se, että naiset eivät polta julkisesti. Niinpä kaikissa naisten vessoissa on tuhkakupit. Siellä ne tytöt sitten tupakoivat vessoissa. Lisäksi missään ei ole roskakoreja, mutta silti joka paikassa on melko siistiä. Roskia joutuu kantamaan mukanaan kotiin asti. Kierrätys on pakollista tai muuten saa sakot!


                                                       Cool!!!


                                           Varo ettet tipu hissistä?!


                     Varastaminen ei kannata!



Kaikilta metroasemilta löytyy kaappeja, jotka ovat täynnä kaasunaamareita terroristi-iskujen varalta. Karaoke on täällä erilaista kuin Suomessa, sitä lauletaan pienissä yksityiskopeissa, jonne tarjoilijat kantavat juomia ja keitettyjä kananmunia. Karaoken ja saunan lisäksi suomalaisia ja korealaisia yhdistää xylitol-purkka. Täällä Suomi ei ole tunnettu joulupukista vaan xylitolista!!


                          Puhelinkoppi, josta saa myös kahvia ja teetä


                             Pikkupurtavaa (kuivattua mustekalaa etc.)


                             Nakkeja tikussa


Kirkko kaupan yläkerrassa (korealaiset eivät ole turhan tarkkoja uskonnostaan)

Korealaiset kengät ovat edullisia, mutta mielestäni aika rumia. Näyttääkin siltä (metrossa tarkkailtuani), että korealaiset eivät osaa laittaa kenkiään kunnolla jalkaan tai sitten he ovat liian laiskoja tehdäkseen niin. Useilla kengät ovat taittuneet lyttyyn kantapään kohdalta, he käyttävät kaikkia kenkiä kuin tohveleita, jopa korkkareita.


       Muoviruokia, jollaisia löytyy useiden ravintoloiden näyteikkunoista



                         Terveellistä ginseng juurta torilla


                                    Lohikäärmemakeisten valmistajat


                   Chiliä käytetään joka ruuassa

Vietimme Lyndseyn kanssa viikonlopun eteläisessä satamakaupungissa Busanissa. Matka taittui kahdessa ja puolessa tunnissa KTX luotijunalla, joka kulkee 300km/h. Busan on Korean toiseksi suurin kaupunki. Ilma oli sateinen ja tuulinen, joten päätimme viettää päivän hotellihuoneessamme paikallista riisiviinaa sojua juoden. Hotellista oli kuitenkin upea merimaisema, joten viihdykettä riitti maiseman ihailemisessa.


                                   Merimaisema sadesäällä


Hotellin käytävällä oleva kolikko automaatti, josta sai
erilaisia eroottisia tarvikkeita

Illalla päätimme kokeilla korealaista perinteistä kylpylää. Käynti maksoi 5 euroa ja sisälsi mahdollisuuden kylpeä eri asteisissa altaissa sekä saunoa useissa eri puu- sekä kivisaunoissa. Saunat vetivät kyllä vertoja kotimaisille. Kylpemisen jälkeen puimme päälle kassalta saamamme oloasut ja siirryimme Jjingji bangiin. Jjingji bang on korealainen konsepti rentoutumiselle. Paikassa olisi saanut viipyä vaikka koko yön. Siellä oli eri huoneita nukkumista, dvd:n katselua, syömistä ja juomista sekä vain oleskelua varten. Me katsoimme yhden elokuvan, jonka jälkeen lähdimme saunomisesta uupuneina hotellille nukkumaan.


                                           Rantakatu illalla


                                      Sama paikka päivällä

Sunnuntain käytimme tutustumalla upeaan vuoristotemppeliin. Korealaiset ovat vuoristo kansaa ja niinpä suurin osa temppeleistä sijaitsevat korkeilla paikoilla. Temppelistä näkyi usvan peittämät vuoret. Paikassa pystyi todella aistimaan hengellisyyden. Illalla matkasimme takaisin Seouliin, sillä Lyndseyllä oli taas täysi työviikko edessä.


                                         Temppelin portinvartija


                  Metsää temppelin lähistöllä


                 Kivikasoja (muistuttavat niitä, joita on Lapissakin)


                                  Suomuvuoret