DMZ eli demilitarised zone on kaksi kilometriä leveä alue, joka erottaa Koreat toisistaan. Lauantaina osallistuin Lyndseyn ystävän Mattin kanssa DMZ ekskursiolle. Ensin kävimme tunnelissa, jonka pohjoiskorealaiset olivat kaivaneet 80-luvulla tarkoituksena valloittaa Etelä-Korea. Tunneli on 70 metrin syvyydessä ja ylettyy useamman kilometrin etelän puolelle. Kun tunneli paljastui pohjoinen ensin kielsi kaivaneensa sitä. Myöhemmin he väittivät vain etsineensä hiiltä. Laskeuduimme tunneliin ja siellä näimme, kuinka sen seinämiin oli maalattu mustia läikkiä luodakseen vaikutelman, että sieltä voisi kaivaa hiiltä.


                     Freedom bridge, joka vie Pohjois-Koreaan


Tällä sillalla paikalliset käyvät kirjoittamassa toiveitaan Koreoiden yhdistymisestä




           Etelä-Korean sotilaita ja raja, joka menee majojen keskellä


                               Pohjois-Korean puolella

Kävimme myös rautatieasemalla, josta junat lähtevät kohti pohjoista. Tällä hetkellä mitään junaliikennettä ei tietenkään ole, mutta ihmiset ovat toiveikkaita sen suhteen. Jos suhteet Koreoiden välillä paranevat, rautatiet sekä moottoritiet ovat heti valmiina maiden väliselle liikenteelle. Retken mieleenkiintoisin ja erikoisin kohde oli JSA tai joint security area. Sinne mennessä piti olla siistit vaatteet päällä, ja meidän kaikkien tuli allekirjoittaa paperi, jossa myönsimme, että YK ei pysty täysin takaamaan meidän turvallisuuttamme kyseisellä alueella. Paikalla oli tiukat säännöt ja liikuimme YK:n bussilla, jota sotilaat vartioivat koko ajan. Valokuvia sai ottaa vain rajoitetusti. Pääsimme käymään aivan Pohjois-Korean rajalla ja YK:n neuvottelu majassa pääsimme sisällä käymään jopa Pohjois-Korean puolella. Mitään eleitä kohti pohjoisen sotilaita ei kuintenkaan saanut tehdä.


                            Viimeinen asema ennen pohjoista



Lauantai-iltana ekskursion jälkeen lähdimme tutustumaan Soulin yöelämään Lyndseyn ja Chantalin kanssa. Vietimme Chantalin syntymäpäivää sekä yritimme unohtaa sen tosiasian, että Lyndsey oli  juuri edellisenä päivänä erotettu työpaikaltaan. Koreassa ei kuitenkaan koskaan eroteta ketään oikeasti vaan ihmiset siirretään uusiin tehtäviin. Lyndsey joutuu siis opettamaan englantia uudella kampuksella. Niinpä hänen kymmenen minuutin työmatka muutuu 1,5 tunnin matkaksi. Olimme kuitenkin hyvällä tuulella kun menimme Itaiwaniin, kaupunginosaan, jossa on eniten ulkomaalaisia. Lisäksi siellä on hyvin paljon amerikkalaisia sotilaita, jonka koin hieman epämiellyttäväksi. Oli hämmentävää nähdä puolen yön aikaan amerikkalaisia sotilaspoliiseja etsimässä juopuneita sotilaita. Vietimme iltaa tanssimalla baarissa, jossa kaikki juomat olivat ilmaisia naisille. Täytyi vain maksaa viiden dollarin sisäänpääsy maksu. Meillä oli vauhdikas, mutta silti melko edullinen ilta.


                              Retkeen kuuluva perinteinen lounas

Tänään vietimme päivän Soulin suurimmassa ostoskeskuksessa COEX mallissa, joka on rakennettu maan alle. Paikka oli valtava ja täynnä ihmisiä. Kävimme elokuvissa ja söimme pitsaa, mikä oli oikein sopivaa sunnuntaipäivalle. Täältä löytyy valtava määrä krääsäkauppoja. Lisäksi myös hieman hämmentäviä kauppojen nimiä, esimerkiksi vaateliike Make yourself fucking lovely.. hmm.. Mielenkiintoista!


                                       Robotteja robottikaupassa